Osa 4: Sekoitettuna vai ravistettuna? - A.J. ja Alabama Slammer

Bond vaati saada saada tilata Leiterille Heig-and-Haigin ”on the rocks”, minkä jälkeen hän katsoi baarimikkoa huolellisesti.

”Dry Martini”, hän sanoi. ”Yksi. Syvässä samppanjamaljassa.”

”Oui, monsieur.”

”Hetkinen. Kolme osaa Gordon’sia, yksi vodkaa ja puoli mitallista Kina Lilletiä. Ravistakaa hyvin, kunnes se on jääkylmää, ja lisätkää sitten iso, ohut suikale sitruunankuorta. Tuliko selväksi?”

Kohtaus löytyy Ian Flemingin ensimmäisestä Bond –tarinasta Casino Royale (1954, suom. Risto Raitio). Tästä alkaa 007:n pitkä suhde Martineihin. Suhde, joka on jossain määrin on hämmentänyt suuren yleisön käsitystä tästä cocktailien kuninkaasta.

Ihastuksensa Vesper Lyndin mukaan Bond nimeää tilaamansa juoman Vesperiksi, vaikka Leiter ehdottaa Molotovin Cocktailia. Vesper Lyndin kuoltua ja osoittauduttua kaksoisagentiksi ja petturiksi Bond toteaa lakonisesti ”Ämmän saatana otti ja kuoli”, eikä enää koskaan juo naisen nimikkococktailia.

Vuoden 1958 Tohtori Eissä juoma onkin vaihtunut:

”And I would like a medium Vodka dry Martini — with a slice of lemon peel. Shaken and not stirred, please. I would prefer Russian or Polish vodka.” (suomennoksesta on jätetty pois olennainen sitruunankuori)

Tämä on poimittu Bond- elokuviin, joista vuoden 1964 Kultasormessa naseva lausahdus: ”A martini. Shaken, not stirred” kuullaan ensi kerran. Elokuvassa Elät vain kahdesti (1967) Sean Connery ilmeisesti sekosi sanoissaan ja tilasi Martininsa sekoitettuna, ei ravistettuna.

Monet kuvittelevat, että Martini tulee ravistaa, ei sekoittaa, kuten Bond baarimikkoja aina neuvoo. 007 on kuitenkin ehdoton cocktail afficionado (ja Ian Fleming oli myös) ja tietää hyvin miten Martini valmistetaan. Myös Bondin juottolat ovat sitä tasoa, ettei niiden baarimikoille tarvitse kertoa miten juomaklassikko oikeaoppisesti valmistetaan. Bond on erikoisuuden tavoittelija, ja sen vuoksi tilaa juomansa ”ravistettuna, ei sekoitettuna” asiaa painottaakseen.

Peukalosääntönä voidaan pitää siis sitä, että Martinit ja muut pelkkiä viinaksia sisältävät juomat sekoitetaan ja hedelmämehuja, munia, maitotuotteita, kermaliköörejä yms. ravistetaan. Toki tästä säännöstä on poikkeuksia ja kukin mixologi saa valita oman tapansa. Cocktailpoliisi ei tee pidätyksiä tällä perusteella.

© Kai Kilpinen 2010

A.J.

Nautittu 3.7.2010 vaimon kanssa

Lasi: Cocktail

Ainekset:

4,5 cl calvados (Château de Breuil V.S.O.P.)

3 cl greippimehua (itse puristettu verigreippi)

Ravista ja kaada jäähdytettyyn lasiin.

Verigreippi antaa kauniin punertavan värin juomalle. Tuoksussa tuntuvat sekä omena että greippi. Aluksi maku on liian kova, alkoholi puskee läpi, eikä muita makuja löydy. Hetken lasissa seistyään juoman maut palautuvat, tosin silloinkin calvados jyrää greipin.

A.J. viittaa applejack-viinaan, eli amerikkalaiseen omenabrandyyn, joka oli suosittua ennen kieltolakia. Monissa lähteissä juoma tunnetaankin nimellä A.J. Cocktail, mikä helpommin paljastaa juoman lähteen. Nykyään vain yksi valmistaja (Laird’s) tarjoaa applejackia ja sekin vasta viime vuosista lähtien. NYBG:n ruotsalainen käännös tarjoaa ehkä sen vuoksi tilalle calvaa. Amerikkalainen versio (ainakin uusi laitos) tosin käyttää apple brandya. Muissa lähteissä A.J. Cocktailiin kuuluu myös grenadiinia, mikä on loogista, sillä aiemmin juomasekoituksiin kuuluivat juuri viinas, sitrus ja makeus.

© Kai Kilpinen 2010

Testasin myöhemmin myös versiota, joka oli tehty Laird’s Applejackistä (4,5 cl), grenadiinista (Monin) (1,5 cl) ja verigreipin mehusta (4,5 cl). Juomaan tuli todella makeutta, jopa liikaakin, mutta versio oli silti onnistuneempi kuin NYBG:n ohje. Ehkäpä vain pieni tujaus grenadiinia olisi oikea määrä. Täytyy koettaa joku päivä.

© Kai Kilpinen 2010

Alabama Slammer

Nautittu 31.7.2010 vaimon kanssa

Lasi: Highball

Ainekset:

3 cl amaretto (Di Saronno)

3 cl Southern Comfort

1,5 cl Sloe gin (Bramley & Cage)

Tilkka sitruunan mehua

Sekoita ainekset sitruunan mehua lukuun ottamatta highball-lasissa jäiden kera. Lisää sitruunan mehu.

Väri on syvän punaruskea. Tuoksussa dominoi amareton karvasmantelinen persikan kivi. Juoma on hyvin makeaa mutta yllättävästi kaikki ainekset löytyvät helposti: manteli, persikka sekä oratuomi. Makeuden vastapainoksi sitruunaa saisi olla enemmän, kuten useissa resepteissä onkin. Monissa ohjeissa juomaan lisätään sitruunan sijaan appelsiinin mehua, jopa suhteessa yksi osa kutakin alkoholia ja kaksi osaa appelsiinin mehua. Alabama Slammer suositellaan usein juotavaksi shotteina, mikä makeuden huomioon ottaen on hyvä ajatus.

Sloe gin on englantilaisten suosimaa oratuomen marjoista (sloeberry) tehtyä likööriä. Sen alkoholi on nykyään useimmiten maustamatonta, ei giniä (tosin Bramley & Cage tekee liköörinsä edelleen oikeaan giniin).

Osa 3: Mistä hankkia juomia? - Acapulco Clam Digger ja After Dinner Cocktail

© Kai Kilpinen 2010

Cocktailinsa baarissa nauttivan kansalaisen tarvitsee huolehtia vain valuutan riittävyydestä lompakossa, mutta meille kotisekoittajille ainesten saatavuus on ainainen probleema. Rakas monopolimme ei suhtaudu suopeasti cocktailharrastajaan, päätellen ainakin Alkon surkeasta valikoimasta esim. perusliköörien kohdalla. Kaiken kukkuraksi valikoimaa ei voi edes tarkastella verkossa, sillä se olisi jonkun älypään mielestä ”myynninedistämistä”. Verkosta löytyisi tietysti mitä vain juomia, mutta viinapirulta meitä suojelevat poliitikot ovat tehneet alkoholin nettitilaamisesta käytännössä laitonta. Lainkuuliaiset jättävät leikin sikseen tai lähtevät autolla Saksaan, sillä Virostakaan ei kaikkia aineksia tunnu löytyvän. Ruotsin Systembolagetista sen sijaan saa monia cocktailien perusjuomia, kunhan muistaa tilata ne etukäteen johonkin myymälään. Lentokoneella matkaava ei kovin suuria määriä voi tuoda, sillä ruumaan pulloja ei uskalla laittaa ja tunnetusti matkustamoon ei saa viedä kuin kentältä ostettuja juomia. Ja valikoima useimmilla kentillä on lähes yhtä heikko kuin Alkossa.

Mutta hätä ei ole tämännäköinen. Jos katsoo voivansa noudattaa lakia vain soveltuvin osin, löytää internetistä useita hyviä verkkokauppoja, jotka toimittavat juomia myös tänne pohjan perukoille. Kannattaa suosia EU –alueella olevia ja kuriiripalvelua käyttäviä, sillä postikuljetuksissa on suurempi mahdollisuus jymähtää tulliin. Ja tullistahan juomia ei saa pois edes rahalla. Kuljetusmaksut ovat yleensä 20 – 30 euroa + (+1-2 euroa pullo), joten hinnat eivät ole aivan mahdottomia. Kauppoja löytyy useimmista maista, mutta englanniksi palvelevat yleensä vain Britannian liikkeet. Saksaa tai ranskaa taitava pääsee usein halvemmalla, sillä alkoholiverot ovat näissä maissa Britanniaa alemmat. Kannattaa myös muistaa valmistajien omat verkkosivut, vaikka silloin joutuukin näkemään suuremman vaivan.

Eli nyt tilaukset verkossa vetämään ja samalla viestiä Alkoon, että he voisivat perustaa tilausvalikoiman väkeville juomille meitä cocktailharrastajia palvelemaan.

© Kai Kilpinen 2010

Acapulco Clam Digger

Nautittu 16.7.2010 vaimon kanssa

Lasi: On the rocks

Ainekset:

4,5 cl tequila (Sauza Blanco)

18 cl Clamato –mehua (Mott’s)

piparjuurta ¾ rkl

Tabascoa maun mukaan

Worchestershire –kastiketta maun mukaan (Lea & Perrins)

Tilkka sitruunan mehua

sitruunaviipale

Sekoita ainekset jäiden kanssa. Koristele sitruunaviipaleella. Ohje neuvoo käyttämään jäämurskaa, mutta käytin kokonaisia jääpaloja, jotta juoma ei laimenisi liikaa.

Kaunis punainen, mutta piparjuuri tekee juomasta hieman ”epäsiistin” näköisen. Tuoksussa tuoksu vie merren ääreen ja aavikolle. Maku on voimakas, piparjuuri ja Clamaton vieno meren maku tuovat uuden säväyksen vanhaan hyvään viinan ja tomaatin yhdistelmään. Tequila ei oikein pääse oikeuksiinsa muiden vahvojen aineiden kanssa.

Kyseessähän on tequila-versio kanadalaisten suosikkijuoma Caesarista, jota kutsutaan myös nimellä Clamdigger. Clamato on simpukka- ja tomaattimehun raikas yhdistelmä. Suomessa sitä saa mm. Behnfords –kaupasta.

© Kai Kilpinen 2010

After Dinner Cocktail

Nautittu 3.7.2010 vaimon kanssa

Lasi: Cocktail

Ainekset:

3 cl apricot brandy (De Kuyper)

3 cl Cointreau [tai Triple Sec]

yhden limetin mehu

limettisiivu

Ravista ja kaada jäähdytettyyn lasiin. Koristele limettisiivulla.

Itse siivilöin limettimehusta hedelmälihan pois, jotta juomasta tulisi kauniimpi.

Väri kultainen, apricot brandy tuo syvyyttä limetin vihreyteen. Tuoksussa sitrus peittää aprikoosin lähes kokonaan. Maku on hyvin tasapainossa makeuden ja happamuuden välillä. Odotin lähes imelää juomaa, mutta vasta juoman hieman lämmettyä sokerinen raskaus nousee esiin. Myös apricot brandyn karvasmantelinen maku tulee hyvin esiin. Nimensä mukaisesti sopii digestiiviksi. Runsas sokeri käy jälkiruoasta.

Harry Craddockin Savoy Cocktail Book tuntee jopa kolme erilaista After Dinner Cocktailia, joista nyt nautittu muistuttaa läheisesti After Supper Cocktailia. Cointreaun tilalla vain on Curaçaoa ja limettimehua on vähemmän, joten juoma on selkeästi makeampi. Yksi versioista (Special) jättää mehun pois kokonaan! Craddockin After Dinner sisältää kirsikka- ja luumubrandyjä sekä sitruunamehua. After Supper on säilynyt todennäköisesti ainestensa saatavuuden, mutta ennen kaikkea myös parhaan makunsa ansiosta. Nimi vain on ajan saatossa muuttunut.

Osa 2: Matkaoppaasta - Adonis ja Affinity

Kuinka päädyin valitsemaan juuri New York Bartender’s Guiden maratonini lähteeksi? Maailma on täynnä cocktail-oppaita ja monet niistä, myönnän auliisti, ovat kiinnostavampia kuin NYBG. Itse olen tällä hetkellä innostunut vanhoista, ns. vintage-cocktaileista, joista on viime vuosina julkaistu useita loistavia oppaita (palaan asiaan varmasti myöhemmin). Näistä olisi varmasti löytynyt haastetta riittämiin, jo pelkästään ainesten hankkimisessa. Ja määrällisesti 1300 drinkkiä yhdessä kirjassa ei ole vielä paljon, ainakin yksi 5000:en juomasekoituksen kirja löytyy markkinoilta.

Muutama perustelu on siis paikallaan: The New York Bartender’s Guide (Black Dog & Leventhal, 1. painos 1995) lienee maailman myydyin cocktail-opas, joka on käännetty ainakin 26:lle kielelle, myös suomeksi. Uusimman painoksen kannessa väitetään kirjaa myydyn yli miljoona kappaletta. Ja miljoona ostajaa eivät voi kaikki olla väärässä. Sally Ann Berk on tehnyt valtavan työn kerätessään oppaaseensa laajan kokoelman vanhoja klassikoita ja uudempia tulokkaita. Uudessa laitoksessa näyttää otetun huomioon myös uudet 2000-luvun juomasuosikit. Väitän, että NYBG on hyvä perusteos kotibaarin pitäjälle. Sen ohjeet ovat useista lähteistä kerättyjä kompromisseja, mutta melko hyviä sellaisia. Berk ei ole pelännyt vaikeita, hankalasti saatavia aineksia kuten usein on laita, vaan on kirjannut ohjeet ylös ”oikein”. Ainesten välisistä suhteista voi aina keskustella, mutta juomien muunteluhan on yksi kotibaarin hauskuuksista.

Itse käytän kirjasta ruotsinkielistä painosta vuodelta 1996 New York-Bartenderns Guide (Könemann 1998), sekä uutta englanninkielistä laitosta vuodelta 2005. Uudessa laitoksessa drinkit on ryhmitelty alkoholijuomien mukaan, eikä enää aakkosjärjestyksessä. Lisäksi siinä on lisätty muutamia juomia ja tarkennettu joitain reseptejä. Tämän vuoksi Kimara-blogin virallisena painoksena toimii tuo mainittu ruotsinkielinen käännös. Suomenkielinen versio vastaa ruotsinkielistä, joten jos joku innostuu peesaamaan minua (en oikein tiedä, onko se suositeltavaa), voi käyttää myös sitä. Koitan valmistaa ja nauttia juomat aakkosjärjestyksessä. Heti alkuun on kuitenkin tunnustettava, että ainesten heikon saatavuuden (kiitos rakkaalle väkijuomamonopolillemme) vuoksi olen joutunut hieman tinkimään tästä. Koetan päästä takaisin ruotuun kaappini täydennyttyä.

NYBG:n suurimpana puutteena pidän sitä, ettei juomasekoitusten alkuperästä ole mainittu mitään. Historian ollessa lähellä sydäntäni, olen aina kiinnostunut asioiden taustoista. Ehkä sen vuoksi historialliset cocktailit innoittavat minua niin. Olenkin kerännyt pienen drinkkioppaiden ja cocktail-historian kokoelman (jota laajennan jatkuvasti), joista selvittelen tarinoita ja anekdootteja NYBG:ssä esiintyvien juomasekoitusten takana. Oppaista löytyy myös kiinnostavia variaatioita ja kehitysvaiheita juomista. Koitan esitellä niitä kunkin juoman yhteydessä. Voidaankin sanoa, että NYBG on tämän koitoksen luut, joiden ympärille lihat kasvavat muista lähteistä. Tai ehkä kuin pousse-café, joka syntyy kerros kerrokselta paksuimman juoman päälle. Itse asiassa hyvinkin ontuva vertaus, mutta ymmärtänette yskän…

Jotta en vaikuttaisi liiaksi menneeseen ja sen metodeihin takertuneelta, täytyy omistaa hetki internetin ihmeelliselle maailmalle. Internet pullistelee erilaisia drinkkioppaita ja hakukoneita (kieltäydyn käyttämästä klisettä:” Hakusanalla ”drinkkiopas” löytyy Googlesta x kappaletta osumia), joissa luvataan mitä mahtavimpia juomaelämyksiä ja autenttisia reseptejä. Näissä, kuten tietysti kaikessa muussakin verkon aineistossa, on silkkoa 99 prosenttia. Se yksi prosentti, kun sen löytää, onkin sitten erittäin asiantuntevaa ja hyödyllistä tietoa, jota pyrin levittämään myös teidän lukijoitteni iloksi. Palaan näihin hyviin nettisivustoihin myöhemmin, mutta haluan jo tässä mainita amerikkalaisen kollegani Erik Ellestadin, jonka projekti on kovasti omani kaltainen: Hän nauttii aakkosjärjestyksessä klassisen Savoy Cocktail Bookin kaikki 888 drinkkiä raportoiden siitä blogissaan Underhill-Lounge. Suosittelen lämpimästi. Törmäsin blogiin pian oman maratonini aloittamisen jälkeen. Hän on aloittanut oman urakkansa vuonna 2007 ja päässyt nyt S-kirjaimeen. Vauhti on viitisen cocktailia viikossa, yli tuplasti omani. Ellestadin säännöt ovat lähes samat, kuin laadin itselleni ennen toimeen ryhtymistä:

1. Juomat nautitaan järjestyksessä.
2. Ohjetta noudatetaan niin pitkälle kuin mahdollista.
3. Cocktaileista otetaan kuvat.
4. Juomien taustat selvitetään.
5. Maraton ei johda alkoholismiin.

© Kai Kilpinen 2010

Affinity

Nautittu 28.5.2010 ystävien seurassa

Lasi: Cocktail

Ainekset:

3 cl kuivaa vermuttia (Noilly Prat)

3 cl makeaa vermuttia (Martini Bianco)

3 cl skottiviskiä (Ballantines)

3-6 tippaa Angosturaa

Sekoita ainekset jäiden kanssa sekoituslasissa. Siilaa kylmään lasiin.

Väri on maanläheinen ja kaunis. Tuoksussa ja maussa nousee vermutti esiin, ei toki yllätyksenä. Myös Angostura löytyy juomasta heti. Muistuttaa hyvin paljon Rob Royta tai Manhattania, joiden sukulainen se tietysti on. Luonnehtisin Affinityä viskillä maustetuksi vermutiksi. Tuo esiin hyvin samankaltaisten juomien - toisinaan myös positiivisen - ongelman: miksi valitsisin tämän, kun voin juoda Manhattanin?

Affinityä on varioitu muun muassa vaihtamalla Angostura orange bittersiin, lisäämällä koristeeksi kirsikka tai sitruunankuori. Toisissa ohjeissa kehotetaan myös puristamaan sitruunankuoresta tippa öljyä juomaan ja jättämään se koristelematta. Myös viskiä vaihtamalla juomaan saa vaihtelua. Pitkään kypsynyt viski – jos sitä raaskii juomasekoituksiin käyttää - tuo varmasti syvyyttä tähänkin cocktailiin.

Affinity on cocktailina vahvaa ikämiessarjaa. Hauskana anekdoottina lainattakoon The Washington Post -lehteä vuodelta 1907:

Washington Post, 29th October 1907

Uusi “Affinity” cocktail

“Broadwayllä on taas uusi cocktail. Kutsuvat sitä Affinityksi. Juotuasi yhden, koitoksen kokeneet julistavat, taivaanranta saa roosan sävyn, toisen jälkeen nousee Wall Street eteesi tarjoten kasoittain kimaltelevia karitsan villoja; kun olet kumonnut kolmannen, ruoho viheriöi ympärilläsi, linnut sirkuttavat viikunapuissa ja viimein ilmestyy viehtymys. Tämä ambrosia sisältää seuraavia aineita: Keskikokoinen teelusikallinen sokeria, tujaus orange bittersiä, mitta skottiviskiä, puoli mittaa italialaista vermuttia. Nämä ravistetaan jäiden kera cocktailtyyliin, kunnes ovat hyvin sekoittuneet ja viilenneet. Lopuksi siilataan ja tarjotaan pikaisesti.”

© Kai Kilpinen 2010

Adonis

Nautittu 11.6.2010 ystävien seurassa

Lasi: viinilasi

Ainekset:

9 cl kuivaa sherryä (Tio Pepe Fino)

3 cl makeaa vermuttia (Martini Bianco)

tippa Orange bittersiä (Regan’s n:o 6)

appelsiininkuori

Ravista jäiden kanssa ja siilaa jäähdytettyyn lasiin. Nipistä appelsiinin kuoresta tippa öljyä lasiin ja lisää kuori lasiin.

Väri on kirkas, kuin valkoviini. Tuoksussa ja maussa vermutti päihittää sherryn mennen tullen. Juoma on kesäisen kevyt, sopisi puutarhakutsujen sofistikoituneeksi aperitiiviksi.

Adonis on nimetty 1884 aloittaneen suursuositun musikaalin mukaan. Adonista esitettiin yli 600 kertaa ja sitä sanotaan usein ensimmäiseksi Broadway-musikaaliksi. Yleisin versio tarjotaan sekoitettuna, ei ravistettuna. Usein käytetään myös punaista vermuttia (tai jopa kuivan vaalean ja makean punaisen sekoitusta), mielestäni raikkauden kustannuksella tosin. Amerikkalaiset tarkoittavat yleensä punaista vermuttia puhuessaan makeasta vermutista, mutta mielestäni sen voi tietyissä tapauksissa korvata vaalealla (kuten nyt).

Osa 1: Matka alkaa - Abbey ja Acapulco

Tavoitteeni on selkeä –ja kunnianhimoinen: Valmistaa ja maistaa New York Bartender’s Guiden (NYBG) kaikki 1300 cocktailia. Tämä blogi kertoo urakan etenemisestä, cocktaileista, drinkkibaareista ja yleensäkin kaikesta, mikä liittyy juomasekoitusten jännittävään maailmaan. Juonen rungon muodostavat NYBG:n cocktailien maistaminen aakkosjärjestyksessä. Jos maistan kaksi cocktailia viikossa, ei hommaan mene kuin kolmetoista vuotta ja 650 blogikirjoitusta. Nopeampi tahti houkuttaisi, mutta koska juominen ja erityisesti juomien tarjoaminen ystäville on aina hauskempaa, koitan pitää vauhdin asiallisena. Aika näyttää lopulta tahdin, nyt baariin!

Tai oikeammin kotibaariin. Asialliseen kotibaariin ei oikeastaan tarvita kovin paljoa peruskeittiötarvikkeista poikkeavia kaluja. Ravistin lienee itse asiassa ainoa erikoisuus, jota on vaikea korvata joka keittiöstä löytyvillä välineillä. Sekoituslasin ja –lusikan korvaavat sopiva kannu tai tuoppi ja ruokalusikka, viinamitat korvataan mittasarjalla (toki tarpeeksi tarkalla), sitruspuristin, siivilä ja terävä veitsi löytynevät joka kodista. Laseja tarvitaan oikeastaan vähimmillään vain viittä tyyppiä: cocktail-lasi, lyhyt on-the-rocks-lasi, pitkä collins- tai highball-lasi, viinilasi ja samppanjahuilu. Näistä kaikki ovat monikäyttöisiä vaikka vesi- ja olutlaseina sekä cocktail-lasit jälkiruokakulhoina. Eli tekosyitä olla perustamatta kotibaaria ei ainakaan varustepuolelta löydy.

Entäpä sitten pääasia, eli viinakset? Niitäkään ei tarvita kymmeniä erilaisia. Kehotan kotibaarin perustajia maistelemaan cocktaileja hyvässä drinkkibaarissa ja valitsemaan sitten aluksi muutaman oman suosikin valmistamiseen tarvittavat ainekset. Kun ne on oppinut valmistamaan hyvin, voi repertuaariaan laajentaa aina drinkki pari kerrallaan. Mutta kun kaikki, kirjoittaja mukaan luettuna, rakastavat listoja, laaditaan tähänkin sellainen: Perusviinakset: Vodka, gini, vaalea ja tumma rommi, skotti- ja bourbonviski, konjakki, makea ja kuiva vaalea vermutti, punainen (makea) vermutti, Cointreau tai Triple Sec. Lisäksi Angostura Bitters- maustekatkeroa. Käytä aina laadukkaita viinaksia, saksalaiset halpaginit ja virolaiset ”viskit” on parasta jättää siihen käyttöön, johon ne on tarkoitettukin, halpaan humalaan. Pohditaan merkkejä ja niiden eroja hieman myöhemmin.

Pelkkiä viinaksia sekoittelemalla päästään toki hyvään alkuun, mutta on hyvä varata mukaan myös alkoholittomia osatekijöitä. Näistä tärkeimpiä ovat hedelmämehut. Sitrusmehut kannattaa aina puristaa itse, jollei ohjeessa erikseen käsketä käyttää valmista. Silloinkin käytä aina laadukasta tuotetta, ei sitä neljänkymmenen sentin tarjoustropicia. Muita tärkeitä juomia ovat soodavesi, virvoitusjuomat ja mixerit. Soodavesi on siis hiilihapotettua vettä, jota saa pullotettuna tai sitä voi valmistaa itse sifonilla tai nykyään suosituilla limsakoneilla (esim. Soda Stream tai Aqvia). Myös vissyä voi käyttää, mutta muista, että sen suola vaikuttaa makuun. Mixereistä tärkeimmät ovat Tonic Water ja Ginger Ale sekä jossain määrin Bitter Lemon. Virvoitusjuomista tärkein lienee Coca Cola (tai Pepsi, joka sitä tykkää). Käytä aina sokeroituja juomia sekoituksiin, keinotekoiset makeutusaineet saavat juomat maistumaan tiskivedelle ja vieläkin pahemmalle. Palaillaan myös lantrinkeihin (ja koristeluihin) tarkemmin toisella kertaa.

Ohjeissa käyttämäni ainekset olen kirjannut sulkuihin. Hakasuluista löytyvät ne vaihtoehdot, joita en tällä kertaa käyttänyt.

© Kai Kilpinen 2010

Abbey

Nautittu 11.6.2010 ystävien seurassa

Lasi: Cocktail

Ainekset:

4,5 cl giniä (Bombay Sapphire)

4,5 cl Lilletiä

3 cl appelsiinimehua (Valio luomuappelsiinimehu)

2 tippaa Orange bittersiä (Regan’s n:o 6)

Appelsiininkuori [tai cocktailkirsikka]

Ravista ja kaada lasiin jäämurskan kera. Koristele.

Keltainen väri, mehusta johtuen. Voimakas ja raikas appelsiinin sekä katkeron tuoksu. Myös tästä, kuten useista klassisista cocktaileista alkoholin maku paistaa läpi. Myös Lilletin löytää helposti. Maku jää kuitenkin hieman valjuksi. Ehkä makeista appelsiineistä itse puristettu mehu toisi kokonaisuuteen syvyyttä. Jättäisin myös jäämurskan pois vetistämästä juomaa.

Abbey on vanha klassikko. Savoy Cocktail Book korvaa Orange Bittersin Angosturalla ja kehottaa käyttämään neljänneksen appelsiinin mehusta. Angosturakin toimii varmaan hyvin. Oheisessa videossa valmistustapa on hieman erilainen, mutta lopputulos muistuttaa kovasti oikeaa.

© Kai Kilpinen 2010

Acapulco

Nautittu 28.5.2010 ystävien seurassa

Lasi: Old Fashioned

Ainekset:

6 cl vaaleaa rommia (Bacardi)

1,5 cl Cointreau / Triple Sec (Cointreau)

1,5 cl puristettua limettimehua

1 tl tomusokeria

munanvalkuainen

mintunoksa

Aineet mintunoksaa lukuun ottamatta shakeriin jäiden kanssa. Voimakkaan ravistuksen jälkeen kaada jäillä täytettyyn lasiin ja koristele mintunoksalla.

Juoma on kauniin kellertävän värinen. Tuoksussa tuntuu lähinnä mintun oksa, mutta myös limetti tulee läpi. Valkuainen antaa vahvan vaahdon. Maku on hyvin viinainen, kuten määristä voi hyvin päätellä. Happoa on myös runsaasti, jopa niin, että sokeria jää kaipaamaan lisää. Tämä tietysti riippuu käytetyistä limeteistä, niiden hapokkuus vaihtelee paljon. Kokonaisuudessaan juoma muistuttaa hieman Tom Collinsia.

Acapulcosta löytyy verkosta monta erilaista versiota, jopa tequila- ja kookos-pohjaisia. Acapulcon valmistuksesta löysin hauskan videon, ainekset ovat samat, mutta suhteet hieman erilaiset. Valmistustapa ainakin selviää videosta hyvin.