Bond vaati saada saada tilata Leiterille Heig-and-Haigin ”on the rocks”, minkä jälkeen hän katsoi baarimikkoa huolellisesti.
”Dry Martini”, hän sanoi. ”Yksi. Syvässä samppanjamaljassa.”
”Oui, monsieur.”
”Hetkinen. Kolme osaa Gordon’sia, yksi vodkaa ja puoli mitallista Kina Lilletiä. Ravistakaa hyvin, kunnes se on jääkylmää, ja lisätkää sitten iso, ohut suikale sitruunankuorta. Tuliko selväksi?”
Kohtaus löytyy Ian Flemingin ensimmäisestä Bond –tarinasta Casino Royale (1954, suom. Risto Raitio). Tästä alkaa 007:n pitkä suhde Martineihin. Suhde, joka on jossain määrin on hämmentänyt suuren yleisön käsitystä tästä cocktailien kuninkaasta.
Ihastuksensa Vesper Lyndin mukaan Bond nimeää tilaamansa juoman Vesperiksi, vaikka Leiter ehdottaa Molotovin Cocktailia. Vesper Lyndin kuoltua ja osoittauduttua kaksoisagentiksi ja petturiksi Bond toteaa lakonisesti ”Ämmän saatana otti ja kuoli”, eikä enää koskaan juo naisen nimikkococktailia.
Vuoden 1958 Tohtori Eissä juoma onkin vaihtunut:
”And I would like a medium Vodka dry Martini — with a slice of lemon peel. Shaken and not stirred, please. I would prefer Russian or Polish vodka.” (suomennoksesta on jätetty pois olennainen sitruunankuori)
Tämä on poimittu Bond- elokuviin, joista vuoden 1964 Kultasormessa naseva lausahdus: ”A martini. Shaken, not stirred” kuullaan ensi kerran. Elokuvassa Elät vain kahdesti (1967) Sean Connery ilmeisesti sekosi sanoissaan ja tilasi Martininsa sekoitettuna, ei ravistettuna.
Monet kuvittelevat, että Martini tulee ravistaa, ei sekoittaa, kuten Bond baarimikkoja aina neuvoo. 007 on kuitenkin ehdoton cocktail afficionado (ja Ian Fleming oli myös) ja tietää hyvin miten Martini valmistetaan. Myös Bondin juottolat ovat sitä tasoa, ettei niiden baarimikoille tarvitse kertoa miten juomaklassikko oikeaoppisesti valmistetaan. Bond on erikoisuuden tavoittelija, ja sen vuoksi tilaa juomansa ”ravistettuna, ei sekoitettuna” asiaa painottaakseen.
Peukalosääntönä voidaan pitää siis sitä, että Martinit ja muut pelkkiä viinaksia sisältävät juomat sekoitetaan ja hedelmämehuja, munia, maitotuotteita, kermaliköörejä yms. ravistetaan. Toki tästä säännöstä on poikkeuksia ja kukin mixologi saa valita oman tapansa. Cocktailpoliisi ei tee pidätyksiä tällä perusteella.
 |
| © Kai Kilpinen 2010 |
A.J.
Nautittu 3.7.2010 vaimon kanssa
Lasi: Cocktail
Ainekset:
4,5 cl calvados (Château de Breuil V.S.O.P.)
3 cl greippimehua (itse puristettu verigreippi)
Ravista ja kaada jäähdytettyyn lasiin.
Verigreippi antaa kauniin punertavan värin juomalle. Tuoksussa tuntuvat sekä omena että greippi. Aluksi maku on liian kova, alkoholi puskee läpi, eikä muita makuja löydy. Hetken lasissa seistyään juoman maut palautuvat, tosin silloinkin calvados jyrää greipin.
A.J. viittaa applejack-viinaan, eli amerikkalaiseen omenabrandyyn, joka oli suosittua ennen kieltolakia. Monissa lähteissä juoma tunnetaankin nimellä A.J. Cocktail, mikä helpommin paljastaa juoman lähteen. Nykyään vain yksi valmistaja (Laird’s) tarjoaa applejackia ja sekin vasta viime vuosista lähtien. NYBG:n ruotsalainen käännös tarjoaa ehkä sen vuoksi tilalle calvaa. Amerikkalainen versio (ainakin uusi laitos) tosin käyttää apple brandya. Muissa lähteissä A.J. Cocktailiin kuuluu myös grenadiinia, mikä on loogista, sillä aiemmin juomasekoituksiin kuuluivat juuri viinas, sitrus ja makeus.
 |
| © Kai Kilpinen 2010 |
Testasin myöhemmin myös versiota, joka oli tehty Laird’s Applejackistä (4,5 cl), grenadiinista (Monin) (1,5 cl) ja verigreipin mehusta (4,5 cl). Juomaan tuli todella makeutta, jopa liikaakin, mutta versio oli silti onnistuneempi kuin NYBG:n ohje. Ehkäpä vain pieni tujaus grenadiinia olisi oikea määrä. Täytyy koettaa joku päivä.
 |
| © Kai Kilpinen 2010 |
Alabama Slammer
Nautittu 31.7.2010 vaimon kanssa
Lasi: Highball
Ainekset:
3 cl amaretto (Di Saronno)
3 cl Southern Comfort
1,5 cl Sloe gin (Bramley & Cage)
Tilkka sitruunan mehua
Sekoita ainekset sitruunan mehua lukuun ottamatta highball-lasissa jäiden kera. Lisää sitruunan mehu.
Väri on syvän punaruskea. Tuoksussa dominoi amareton karvasmantelinen persikan kivi. Juoma on hyvin makeaa mutta yllättävästi kaikki ainekset löytyvät helposti: manteli, persikka sekä oratuomi. Makeuden vastapainoksi sitruunaa saisi olla enemmän, kuten useissa resepteissä onkin. Monissa ohjeissa juomaan lisätään sitruunan sijaan appelsiinin mehua, jopa suhteessa yksi osa kutakin alkoholia ja kaksi osaa appelsiinin mehua. Alabama Slammer suositellaan usein juotavaksi shotteina, mikä makeuden huomioon ottaen on hyvä ajatus.
Sloe gin on englantilaisten suosimaa oratuomen marjoista (sloeberry) tehtyä likööriä. Sen alkoholi on nykyään useimmiten maustamatonta, ei giniä (tosin Bramley & Cage tekee liköörinsä edelleen oikeaan giniin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti