Osa 15: Munkkien hommaa - Annabelle Special ja Antibes

Jarl Ahvenainen ravistaa

Sain ystävältäni lahjaksi hauskan 1960-luvun lopulta olevan tanskalaisen kotibaari-kirjan Cocktailit ja drinkit (Viggo Christensen, Tammi 1972). Kirjasta löytyi monien muiden hauskojen ohjeiden seasta myös sekoitus nimeltä Cardicas. Sen kehitti suomalainen Jarl Ahvenainen vuonna 1956 ja voitti sillä I.B.A:n (International Bartenders Association) kaikkien aikojen toisen cocktail-maailmanmestaruuden. Tässä filmipätkä mestarista työssään.

Cardicas

Lasi: Cocktail

3 cl vaaleaa rommia (Bacardi)

1,5 cl Cointreau

1,5 cl vaaleaa portviiniä (Messias White Port)

Ravista ja kaada jäädytettyyn lasiin.

Juoma oli yllättävän yksinkertainen ja suoraviivainen, varsinkin verrattuna nykypäivän I.B.A.-voittajiin. Sitrus ja rommi ovat vahvoja elementtejä, joita vaalea portviini keventää. Kun juoma hieman lämpenee, nousee port esiin paremmin. Aikansa voittaja ei ole jäänyt elämään, mikä - kaikella kunnioituksella - ei ole suuri ihme. 1950-luvun maku oli erilainen kuin nykyään.

Käykääpä tutustumassa Heikki Tomperin ylläpitämään hienoon listaan ja ohjeisiin I.B.A:n mestaruusjuomista aina vuodesta 1955 eteenpäin.

Cin cin!

© Kai Kilpinen 2011

Annabelle Special 

Nautittu 25.1.2011 iltatuimaan

Lasi: cocktail

Ainekset:

6 cl Bénédictineä

0,75 cl kuivaa vermuttia (Noilly Prat)

0,75 cl tuoretta limetin mehua

Sekoita jäiden kera ja siilaa jäähdytettyyn lasiin.

Tuoksussa munkkiliköörin yrttisyys ja värikin on kuivettuneen ruohon keltaista. Vaikka vermutti ja limetti leikkaavat liköörin sokeria, on juoma silti liian makeaa. Suhteiden muuttaminen voisi auttaa. Munkin ja nunnan (yhteiseen) pohmeloon.

© Kai Kilpinen 2011

Antibes

Nautittu 1.2.2011 illan ratoksi

Lasi: on the rocks

Ainekset:

4 cl giniä (Tanqueray Export Strength)

1,5 cl Bénédictineä

5 cl greippimehua (itse puristettu verigreippi)

appelsiiniviipale

Sekoita ja siilaa jäähdytettyyn lasiin. Koristele appelsiiniviipaleella.

Kaunis lohenpunainen väri. Tuoksussa munkkiliköörin yrttisyys ja ginin alkoholi. Maku on aluksi tymäkkä ja viinainen, mutta lämmetessä greipin raikkaus ja liköörin mausteet tulevat esiin. Voisi sopia kesäjuomaksi yrttiliköörin ystävälle. Itseltäni taitaa jäädä viimeiseksi kerraksi.

Tämän kerran juomista en löytänyt historiallisia viitteitä, enkä nyt lähde vakavammin veikkaamaan niiden alkuperää. Ne voivat olla vanhoja, ennen kieltolakia syntyneitä, tai sitten uudempia, vanhaa mukailevia sekoituksia.

Bénédictine –likööri on kauppanimenä 1800-luvulta, mutta munkit olivat tehneet vastaavia yrttiliköörejä jo vuosisatoja. Bénédictine D.O.M. , kuten juoman koko nimi kuuluu, reseptin väitetään olevan Ranskan vallankumouksessa tuhoutuneesta Fécampin benediktiiniluostarista. Vastaavia munkkiliköörejä löytyy kymmeniä, useimmat yrittävät ratsastaa tämän kuuluisimman siivellä. Itseltänikin löytyy jostain saatu pullo latvialaista Benediktīns -likööriä. Testasin sitä Annebelleen ja yllättäen se sopi yhtä hyvin kuin alkuperäinenkin. Paljaaltaan juotuna eron huomasi, mutta sekoituksessa eroa ei huomannut.