Kiniinin, tuon brittiläisen maailmanvallan mahdollistajan käytön keksivät ensimmäisenä inkat Andien rinteillä. Kiniiniä saadaan kiinapuun (Cinchona officialis) kaarnasta liottamalla. Se tehoaa hyvin kuumeeseen ja tappaa myös malarialoiset. Se olikin pitkään ainoa lääke malariaan, ja sen vuoksi imperiumin suuresti arvostama. Ongelma vain on, että kiniini on erittäin kitkerän makuista, joten sitä täytyi sekoittaa sokeriin ja myöhemmin 1800-luvun lopulla hiilihapotettuun veteen. Näin syntyi tonic water. Sekin oli nykyistä paljon suuremman kiniinipitoisuutensa vuoksi ikävän makuista paljaaltaan, joten nokkelat brittiupseerit keksivät sekoittaa siihen vielä giniä. Voilá, klassikkodrinkki oli syntynyt. Itse uskon, että kyse oli pahan maun lieventämisen lisäksi myös pitkästymisen lieventämisestä.
Bileissä tai yökerhossa, jossa on voimakkaat uv-valot, kannattaa muuten tyylin vuoksi nauttia juuri GT:tä, sillä kiniini reagoi hienosti ultraviolettisäteilyyn.
Bottoms up!
 |
| © Kai Kilpinen 2011 |
Angler’s Cocktail
Nautittu 13.1.2011 iltatuimaan
Lasi: cocktail
Ainekset:
6 cl giniä (Jensen Old Tom Gin)
3 tippaa aromikatkeroa (Angostura)
3 tippaa pomeranssikatkeroa (Angostura)
3 tippaa grenadiinia (Monin Pomegranate)
Värissä kaunis pinkin häivähdys, tuoksussa sekoittuvat pomeranssin sitrus, grenadiinin makeus ja aromikatkeron mausteet. Gini tulee mukaan vasta maussa. Granadiinin imelyys sopii hyvin Old Tom Ginin makeampaan makuun ja katkerot antavat hyvää vastapainoa. Oiva työkalu nopeaan ja tehokkaaseen päihtymiseen englantilaiseen klubityyliin.
Angler Cocktailin (juuri tässä muodossa) mainitsee myös Harry Craddock. Hänen versiossaan on tosin historiaan jäänyt Hercules –niminen ainesosa. Aiemmin kuviteltiin sen olevan jonkinlaista absintti-siirappia, sen vuoksi kai NYBG:n ohjeessa on grenadiinia. Cocktail-entusiastit ovat kuitenkin viime vuosina selvittäneet, että kyse oli itse asiassa herba maté –pohjainen maustettu väkevä viini. Se miltä Hercules maistui, ei ole kellään enää tietoa, sillä avaamattomia pulloja ei ole säilynyt. Muutamat mixologit ovat sekoittaneet herba matéa ja muita mausteita Dubonnetiin. Ehkä kokeilen joku päivä. Juoma kuulemma oli suosittua ennen sotia Tshekkoslovakiassa, mutta ei se varmaan sieltä ole nimeään saanut.
 |
| © Kai Kilpinen 2011 |
Aperitivo
Nautittu 25.1.2011 iltatuimaan
Lasi: cocktail
Ainekset:
6 cl giniä (Tanqueray Export Strength)
4,5 cl sambucaa (Averna Sambuca)
3 – 5 tippaa pomeranssikatkeroa (Regans’ n:o 6.)
Sekoita jäämurskan kera ja tuplasiilaa jäähdytettyyn lasiin.
Hieno maitomainen väri ja koostumus. Tuoksussa sambucan anis vallitsee, ginin ja katkeron mausteet jäävät taustalle, tosin juoman hieman lämmetessä nousevat enemmän esiin. Maku on raikas ja gini taittaa hienosti sambucan imelyyden. Katkeroa voisi olla enemmänkin, jotta sitrus olisi muutakin kuin pilkahdus. Anisliköörien ystäville.
Nimi ja sambucan käyttäminen viittaavat Italiaan. On tietysti mahdotonta sanoa, onko kyseessä aito italialainen keksintö, vai vain nokkela viittaus muualla kehitetylle sekoitukselle. Sambuca juomana itsessään on 1800-luvun puolessa välissä kehitetty, joten Aperitivo voi hyvinkin olla ajalta ennen sotia. Ehkäpä sitä on tarjoiltu englantilaisille turisteille, joille pelkkä anisetta oli liian makeaa.
Nautittu 25.1.2011 iltatuimaan
Lasi: cocktail
Ainekset:
6 cl giniä (Tanqueray Export Strength)
4,5 cl sambucaa (Averna Sambuca)
3 – 5 tippaa pomeranssikatkeroa (Regans’ n:o 6.)
Sekoita jäämurskan kera ja tuplasiilaa jäähdytettyyn lasiin.
Hieno maitomainen väri ja koostumus. Tuoksussa sambucan anis vallitsee, ginin ja katkeron mausteet jäävät taustalle, tosin juoman hieman lämmetessä nousevat enemmän esiin. Maku on raikas ja gini taittaa hienosti sambucan imelyyden. Katkeroa voisi olla enemmänkin, jotta sitrus olisi muutakin kuin pilkahdus. Anisliköörien ystäville.
Nimi ja sambucan käyttäminen viittaavat Italiaan. On tietysti mahdotonta sanoa, onko kyseessä aito italialainen keksintö, vai vain nokkela viittaus muualla kehitetylle sekoitukselle. Sambuca juomana itsessään on 1800-luvun puolessa välissä kehitetty, joten Aperitivo voi hyvinkin olla ajalta ennen sotia. Ehkäpä sitä on tarjoiltu englantilaisille turisteille, joille pelkkä anisetta oli liian makeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti