 |
| © Kai Kilpinen 2011 |
Juomien kerrostuminen oli varmasti huomattu jo 1800-luvun alkupuolella, kun liköörejä oli alettu valmistamaan teollisesti. Professori Jerry Thomas joka tapauksessa julkaisi jo 1862 Bon Vivant’s Companionissaan useampia kerrostettuja juomia. Ne olivat kovastikin suosittuja ennen kieltolakia ja vielä 30-luvulle saakka, mutta sotien jälkeen ne aika lailla katosivat kartalta. 1980-luvulla kerrosjuomat tulivat takaisin, nyt vain shoteiksi kutsuttuina. Kaikille tutut Galliano Hot Shot, B-52 ja vaikka kotoinen Mummon tohvelimme ovat kaikki pousse-caféita. Ja sanalla sanottuna maukkaampia kuin useimmat vanhat.
Juomien kerrostuminen perustuu niiden tiheyteen, joka taas johtuu sokeripitoisuudesta ja alkoholiprosentista. Mitä enemmän sokeria, sen painavampaa ja mitä enemmän alkoholia sen kevyempää. Erilaisia listoja juomien tiheydestä ja sokeripitoisuudesta löytyy cocktail-oppaista. Myös Alkon hinnastossa on ilmoitettu juomien sokeripitoisuus. Jos et ole varma juomien tiheydestä, testaa niitä pienet määrän vaikka kapeassa snapsilasissa. Näin et pilaa koko drinkkiä jos kolmannen ja neljännen kerroksen tulisikin vaihtaa paikkaa.
Juomat tulee kaataa varovasti lusikan avulla siten, että se valuu hitaasti edellisen kerroksen päälle. Tämä vaatii hieman harjoittelua. Hyvä apuväline on keittiöpipetti, jolla voi laskea juomaa helposti halutun määrän. Pousse-caféille on olemassa oma lasinsa, pieni suora jalallinen, mutta nykyään käytetään usein hieman suurempia snapsi- ja shottilaseja.
Pousse-café tulisi nauttia hitaasti kerros kerrokselta ja mieluiten kahvin kanssa, joka leikkaa liikaa makeutta. Itse jätin kahvin väliin, mikä oli virhe.
Kippis!
 |
| © Kai Kilpinen 2011 |
”Nautittu” 8.2.2011 iltatuimaan
Lasi: pousse-café
Ainekset:
0,75 cl grenadiinia (Monin Pomegranate)
0,75 cl Triple Sec (Cointreau)
0,75 cl Sloe Gin (Bramley & Page)
0,75 cl kermaa
Rakenna esitetyssä järjestyksessä lasiin siten, että kerrokset eivät sekoitu.
Juomassa tuoksuu vain ylin kerros, eli kerma. Kerrokset ovat hienon näköisiä erityisesti valoa vasten. Maku on todella imelä, liköörien kakofonia kirkuu suussa vielä pitkään tämän ”nauttimisen” jälkeen. Hirveää.
 |
| © Kai Kilpinen 2011 |
Siemaistu 8.2.2011 iltatuimaan
Lasi: pousse-café
Ainekset:
0,75 cl vaaleaa Creme de Cacao (Edmond Braillat)
0,75 cl Sloe Gin (Bramley & Page)
0,75 cl brandyä (Remy Martin V.S.O.P.)
0,75 cl kermaa
Rakenna esitetyssä järjestyksessä lasiin siten, että kerrokset eivät sekoitu.
Tässä ohjeessa on virhe. Kermaa ei voi rakentaa konjakin päälle, eikä homma oikein toimi kauniisti toisinkaan päin. Ratkaisin asian niin, että vaahdotin kerman, joka osittain kellui konjakin päällä. Tässäkin oli sama vika kuin Delightissa, imelyys on aivan liikaa. Ehkä vahvan tuplaespresson kanssa tämä voisi upota, mutta en voi suositella.
Savoy Cocktail Bookin versiossa on kaakaolikööriä, luumu brandyä, creme de violettea ja kermaa. Ei sekään houkuttele, mutta on varmasti hauskemman näköinen.
 |
| © Kai Kilpinen 2011 |
Nautittu 8.2.2011 iltatuimaan
Lasi: pousse-café
Ainekset:
0,75 cl vaaleaa Creme de Cacao (Edmond Braillat)
0,75 cl Maraschino likööriä (Luxardo)
0,75 cl kermaa
Cocktailkirsikka asetettuna juoman päälle.
Rakenna esitetyssä järjestyksessä lasiin siten, että kerrokset eivät sekoitu. Kylmennä puoli tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua (fiksumpaa lienee jäähdyttää liköörit valmiiksi).
Myös tämä ohje on kummallinen. Miksi kerrostaa kahta saman väristä (tai siis väritöntä) likööriä? Lisäksi Luxardo käyttämäni kaakaolikööri ovat tiheydeltään niin lähellä toisiaan, että ne sekoittuivat. Ehkä joku muu kaakaolikööri olisi painavampaa, mene ja tiedä. Maistoin kuitenkin juomaa, mutta en ollut lainkaan vakuuttunut.
Valokuvaa varten tein Harry Craddockin version, jossa on vain kaakaolikööriä ja kermaa. Se toimii jo huomattavasti paremmin suklaisena ja kermaisena jälkiruokana. Kirsikka kruunaa makuyhdistelmän. Craddockin aikaan juoma oli muuten nimeltään häveliäämpi Angel’s Tip.
Savoy Cocktail Bookista löytyy näitä erilaisia Angel’s –nimisiä kerrosjuomia neljä kappaletta, ne ovat selvästi olleet myös tässä esitetyn Angel’s Delight juoman innoittajina. Niitä pidettiin aikoinaan naisten juomina, kuten Craddockin hyvin varteenotettavasta neuvosta huomataan:
”If the girl does not like it, do not drink it, but pour it quickly into the nearest flower vase.”
Kannatan.
Myös tämä ohje on kummallinen. Miksi kerrostaa kahta saman väristä (tai siis väritöntä) likööriä? Lisäksi Luxardo käyttämäni kaakaolikööri ovat tiheydeltään niin lähellä toisiaan, että ne sekoittuivat. Ehkä joku muu kaakaolikööri olisi painavampaa, mene ja tiedä. Maistoin kuitenkin juomaa, mutta en ollut lainkaan vakuuttunut.
Valokuvaa varten tein Harry Craddockin version, jossa on vain kaakaolikööriä ja kermaa. Se toimii jo huomattavasti paremmin suklaisena ja kermaisena jälkiruokana. Kirsikka kruunaa makuyhdistelmän. Craddockin aikaan juoma oli muuten nimeltään häveliäämpi Angel’s Tip.
Savoy Cocktail Bookista löytyy näitä erilaisia Angel’s –nimisiä kerrosjuomia neljä kappaletta, ne ovat selvästi olleet myös tässä esitetyn Angel’s Delight juoman innoittajina. Niitä pidettiin aikoinaan naisten juomina, kuten Craddockin hyvin varteenotettavasta neuvosta huomataan:
”If the girl does not like it, do not drink it, but pour it quickly into the nearest flower vase.”
Kannatan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti