maanantai 25. lokakuuta 2010

Osa 9: Karvasta ja katkeraa – Amaretto and Cream ja Amaretto Sour

© Kai Kilpinen 2010

Tällä kertaa sukellamme maustekatkeroiden katkeransuloiseen maailmaan. Maustekatkerot – bitters – tulee erottaa gragikatkeroista, kuten Campari ja mahakatkeroista kuten Underberg, Fernet Branca ja Rigas Balsams. Maustekatkeroita käytetään aina vain tipoittain, sillä niiden maku on hyvin voimakas, eikä niitä ole tarkoitettu nautittavaksi sellaisinaan.

Katkerot ovat peräisin 1800-luvun eliksiireistä, ihmetropeista ja käärmeöljyistä. Niissä on alkoholiin uutettuna erilaisia mausteita ja hedelmäöljyjä. Viinaksiin niitä alettiin sekoittaa 1850-luvulla, kun puoskarien määräämät erittäin vahvan makuiset litkut piti saada jotenkin alas. Ja siinähän viina tietysti auttoi. Pian huomattiin, että aivan pieninä annoksina katkerot toivat kauniita vivahteita juomiin ja niin moni hieno cocktail, kuten suosikkini Manhattan, sai alkunsa.

Vanhin edelleen tuotannossa oleva maustekatkero on Angostura Aromatic Bitters. Se on myös nykypäivän suosituin katkero, osittain parhaan saatavuutensa vuoksi. Sitä on saatavilla jopa Alkossa, ainoana maustekatkerona. Kiinnostavaa on, että Iso-Britanniassa Angosturaa eikä muitakaan katkeroita, pidetä alkoholijuomana, vaikka siinä on alkoholia 45%. Sen juominen sillänsä on lähes mahdotonta, eikä kukaan tekisi sitä päihtymistarkoituksessa. Tosin duudsonit voisi varmaankin yllyttää moiseen(kin) typeryyteen melko helpolla.

Angostura on väriltään hyvin tumma, se värjää vaatteet ja vaaleat pinnat pysyvästi, joten käytössä on syytä olla varovainen. Tuoksu on lihaisa samoin maku. Muistuttaa englantilaisia maustekastikkeita.

Angosturan kehitti Simon Bolivarin armeijan saksalainen ylilääkäri Johann G.B. Siegert vuonna 1824. Hän keitteli liemiään Angosturan kaupungissa, nykyisin Ciudad Bolívar Venezuelassa. Mikstuuraa tarjottiin erityisesti merimiehille ja matkustavaisille matkapahoinvoinnin ehkäisemiseen. Vuonna 1875 tuotanto siirrettiin Trinidadin Port of Spainiin, jossa se jatkuu edelleen. Tarkan reseptin tietää tuntee kerrallaan vain muutama henkilö.

Pullon ylisuuri etiketti kuuluu syntyneen siten, että joku tilasi vahingossa valtavan erän väärän kokoisia etikettejä. Niitä ei kuitenkaan haluttu hävittää, vaan etiketit liimattiin tyynesti pulloihin. Tapa erotti pullot muista katkeroista, joten sitä päätettiin jatkaa.

Nykyisin Angostura valmistaa myös Orange Bittersiä ja herkullisia rommeja.

Ensi kerrralla tutustumme muihin maustekatkeroihin.

Prosit!

© Kai Kilpinen 2010

Amaretto and Cream 

Nautittu 22.10.2010 ystävien seurassa 

Lasi: Cocktail

Ainekset:

6 cl Amaretto di Sarenno

6 cl kermaa

Ravista jäämurskan kera ja siilaa jäähdytettyyn lasiin.

Väri murrettu valkoinen, Amareton karvasmantelia muistuttava tuoksu on selkeä. Kerma sopii yllättävän hyvin tähän, se taittaa makeuden, karvauden ja alkoholin. Sopisi aterian jälkeen korvaamaan Baileysia tai muuta kermalikööriä. Makeasta pitävä ystäväni ilmoitti voivansa juoda cocktailia uudemmankin kerran.

Sekoituksen alkuperästä ei ole tietoa, mutta kermaa on sekoitettu likööreihin hyvinkin pitkään. Käytä aina oikeaa tuoretta kuohukermaa drinkeissä, ruokakerma on tarkoitettu vain ruoanlaittoon. Ja erilaiset kasvisrasvatekeleet voi kaataa suoraan viemäriin, tai mieluummin jättää kaupan hyllyyn.

© Kai Kilpinen 2010

Amaretto Sour 

Nautittu 22.10.2010 ystävien seurassa

Lasi: Sour

Ainekset:

6 cl Amaretto di Sarenno

3 cl cl sitruunan mehua

Sitruunan tai appelsiinin viipale koristeeksi

Ravista jäiden kera ja siilaa jäähdytettyyn lasiin. Koristele.

Ruosteinen oranssi väri ja karvasmantelin tuoksu ovat ensimmäiset tuntemukset juomasta. Maku on hieman karvas Amaretosta, hapan sitruunasta ja makea jälleen likööristä. Eli kuten kunnon Sourin tulee ollakin. Tämä vertautuu hyviin klassisiin viski ja konjakki soureihin. Jää repertuaariin aivan varmasti.

Tämänkään alkuperää ei tunneta, mutta se on valmistettu perinteisen sourin reseptin mukaan, tosin sokeriliemi on jätetty pois liköörin makeuden vuoksi. Useimmat ohjeet käyttävät koristeena appelsiinia ja cocktailkirsikkaa. Harry Craddock lisää vielä soureihinsa suihkauksen sifonistaan, mutta tällainen tapa on jäänyt historian hämärään.

2 kommenttia:

  1. Olet Kaide varmaan pannut merkille Imagen Klassikkodrinkki -palstan? Nehän voisivat alkaa siteeraamaan blogiasi.

    VastaaPoista
  2. Anteeksi, alkaa siteerata. Valitan kieliopillista lipsahdusta.

    VastaaPoista