Osa 14: Maailmanvalloituksen lääke - Angler’s Cocktail ja Aperitivo

Kiniinin, tuon brittiläisen maailmanvallan mahdollistajan käytön keksivät ensimmäisenä inkat Andien rinteillä. Kiniiniä saadaan kiinapuun (Cinchona officialis) kaarnasta liottamalla. Se tehoaa hyvin kuumeeseen ja tappaa myös malarialoiset. Se olikin pitkään ainoa lääke malariaan, ja sen vuoksi imperiumin suuresti arvostama. Ongelma vain on, että kiniini on erittäin kitkerän makuista, joten sitä täytyi sekoittaa sokeriin ja myöhemmin 1800-luvun lopulla hiilihapotettuun veteen. Näin syntyi tonic water. Sekin oli nykyistä paljon suuremman kiniinipitoisuutensa vuoksi ikävän makuista paljaaltaan, joten nokkelat brittiupseerit keksivät sekoittaa siihen vielä giniä. Voilá, klassikkodrinkki oli syntynyt. Itse uskon, että kyse oli pahan maun lieventämisen lisäksi myös pitkästymisen lieventämisestä.

Bileissä tai yökerhossa, jossa on voimakkaat uv-valot, kannattaa muuten tyylin vuoksi nauttia juuri GT:tä, sillä kiniini reagoi hienosti ultraviolettisäteilyyn.

Bottoms up!

© Kai Kilpinen 2011

Angler’s Cocktail 

Nautittu 13.1.2011 iltatuimaan 

Lasi: cocktail

Ainekset:

6 cl giniä (Jensen Old Tom Gin)

3 tippaa aromikatkeroa (Angostura)

3 tippaa pomeranssikatkeroa (Angostura)

3 tippaa grenadiinia (Monin Pomegranate)

Värissä kaunis pinkin häivähdys, tuoksussa sekoittuvat pomeranssin sitrus, grenadiinin makeus ja aromikatkeron mausteet. Gini tulee mukaan vasta maussa. Granadiinin imelyys sopii hyvin Old Tom Ginin makeampaan makuun ja katkerot antavat hyvää vastapainoa. Oiva työkalu nopeaan ja tehokkaaseen päihtymiseen englantilaiseen klubityyliin.

Angler Cocktailin (juuri tässä muodossa) mainitsee myös Harry Craddock. Hänen versiossaan on tosin historiaan jäänyt Hercules –niminen ainesosa. Aiemmin kuviteltiin sen olevan jonkinlaista absintti-siirappia, sen vuoksi kai NYBG:n ohjeessa on grenadiinia. Cocktail-entusiastit ovat kuitenkin viime vuosina selvittäneet, että kyse oli itse asiassa herba maté –pohjainen maustettu väkevä viini. Se miltä Hercules maistui, ei ole kellään enää tietoa, sillä avaamattomia pulloja ei ole säilynyt. Muutamat mixologit ovat sekoittaneet herba matéa ja muita mausteita Dubonnetiin. Ehkä kokeilen joku päivä. Juoma kuulemma oli suosittua ennen sotia Tshekkoslovakiassa, mutta ei se varmaan sieltä ole nimeään saanut.

© Kai Kilpinen 2011

Aperitivo

Nautittu 25.1.2011 iltatuimaan 

Lasi: cocktail

Ainekset:

6 cl giniä (Tanqueray Export Strength)

4,5 cl sambucaa (Averna Sambuca)

3 – 5 tippaa pomeranssikatkeroa (Regans’ n:o 6.)

Sekoita jäämurskan kera ja tuplasiilaa jäähdytettyyn lasiin.

Hieno maitomainen väri ja koostumus. Tuoksussa sambucan anis vallitsee, ginin ja katkeron mausteet jäävät taustalle, tosin juoman hieman lämmetessä nousevat enemmän esiin. Maku on raikas ja gini taittaa hienosti sambucan imelyyden. Katkeroa voisi olla enemmänkin, jotta sitrus olisi muutakin kuin pilkahdus. Anisliköörien ystäville.

Nimi ja sambucan käyttäminen viittaavat Italiaan. On tietysti mahdotonta sanoa, onko kyseessä aito italialainen keksintö, vai vain nokkela viittaus muualla kehitetylle sekoitukselle. Sambuca juomana itsessään on 1800-luvun puolessa välissä kehitetty, joten Aperitivo voi hyvinkin olla ajalta ennen sotia. Ehkäpä sitä on tarjoiltu englantilaisille turisteille, joille pelkkä anisetta oli liian makeaa.

Osa 13: Uuden vuoden lupaus: Angel Face ja Andalusia

Aloitan vuoden lupaamalla kiristää tahtia. Se on pakko, sillä muuten kolmentoista vuoden urakastani tulee helposti kahdenkymmenenkuuden vuoden pesti.
Joululomalla valmistin maalla sukulaisilleni eggnogia, tuota anglojen suosimaa joulun ja uuden vuoden perinnenektaria. En odottanut mitään suurta makuelämystä, enkä sellaista saanutkaan. Juoma oli hyvää, ensiluokkaisista aineista tehtyä, mutta melko pliisua. Ymmärsin kyllä miksi eggnogista humaltuneet lapset ovat yleinen vitsi amerikkalaisissa sarjoissa, sen verran makeaa ja vähän alkoholilta maistuvaa se oli. Ohessa resepti. Valitettavasti en ottanut liemestä yhtään kuvaa, mutta eipä se juuri miltään näyttänytkään ilman aitoa kristallista valmistettua boolimaljaa ja hopeista kauhaa. Ohje on itseltään professori Jerry Thomasilta vuodelta 1862:

Baltimore Egg Nogg 
(viidentoista hengen joukolle)

Ota kymmenen munan keltuaiset, ½ dl erittäin hienoa sokeria ja vatkaa kunnes seos muistuttaa paksua kermaa; lisää tähän kolme neljäsosaa muskottipähkinästä raastettuna ja sekoita hyvin. Lisää seokseen 6 dl hyvää brandyä tai Jamaikan rommia ja 6 cl Madeiran viiniä. Vatkaa munien valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja nostele varoen seokseen. Kun tämä on tehty, sekoita joukkoon kolme litraa paksua maitoa.

Itse käytin viinaksina puolet Remy Martin V.S.O.P.ta ja puolet El Dorado 8 Years Oldia, joka tosin on Guyanasta, ei Jamaikalta. Madeira oli Cossart Gordonin Rainwater Medium Dryta. Jos kokeilet itse, huomaa viinasten ja madeiran suhde. 
Hyvää alkanutta vuotta!

© Kai Kilpinen 2011

Angel Face

Nautittu 7.1.2011 ystävien seurassa

Lasi: cocktail

Ainekset:

4,5 cl giniä (Plymouth Navy Strength)

1, 5 cl Apricot Brandy (Lejay-Lagoute)

1,5 cl Applejack (Laird’s)

Ravista jäiden kera ja kaada jäähdytettyyn lasiin.

Kaunis kellertävä väri. Tuoksussa yhdistyvät katajanmarja ja aprikoosi. Maku on pehmeä vahvasta ginistä huolimatta. Esiin tulevat aprikoosin mantelimaiset sävyt ja häivähdys omenaa. Melko toimiva yhdistelmä.

Angel Face löytyy ainakin Harry Craddockin Savoy Cocktail Bookista. Harry ehdottaa calvadosta Applejackin sijaan ja kaikkia aineita yhtä paljon. Liian omenaista ja liian makeaa, sanon minä.

© Kai Kilpinen 2011

Andalusia

Nautittu 12.1.2011 iltatuimaan

Lasi: cocktail

Ainekset:

6 cl kuivaa sherryä (Fino Tio Pepe)

3 cl brandyä (Remy Martin V.S.O.P.)

3 cl vaaleaa rommia (Bacardi)

¼ tl aromikatkeroa (Angostura)

Sekoita jäiden kera ja kaada jäähdytettyyn lasiin.

Väri vaalean ruskea. Jo tuoksu paljastaa sherryn. Maku on kuiva, finon viinimäisen luonteen dominoima. Rommi katoaa johonkin, mutta katkero antaa pienen säväyksen. Tämä voisi sopia hyvin cocktail-kutsuille, joilla tarjotaan tapaksia tai vastaavia, hieman ruokaisempia paloja. Tai miksei tapas-baariinkin, kun sherry ei ole tarpeeksi vahvaa. Amontilladolla juomaan saa hieman lisää aromien syvyyttä.

Andalusian historiasta en löytänyt tietoja, mutta uskon senkin olevan kieltolakia edeltävältä kaudelta, jolloin väkeviä viinejä käytettiin juomasekoitusten osana useammin kuin nykyään. Nimi juomalle tulee tietysti sen pääraaka-aineen mukaan, sijaitseehan Jerezin alue Andalusiassa.