Osa 6: Sisko ja sen veli - Alexander ja Alexander’s Sister

© Kai Kilpinen 2010

Jatkamme tälläkin kertaa cocktail-välineistä. Taisin muuten väittää viime kerralla, että ravistinta on vaikea korvata. Vedän sanani takaisin, sillä tänä viikonloppuna valmistin vieraisilla kelpo cocktailit kannellisessa mittalasissa. Onnistuneen kokeilun jälkeen en aio kuitenkaan luopua omasta shakeristäni.

Baarilusikka on pitkällä kierteisellä varrella varustettu lusikka (kuva yllä). Varren kierteisyys helpottaa sekoittamista (palataan tekniikkaan myöhemmin). Usein lusikan yläpäässä on pieni murskain, jolla voi tarvittaessa painella rikki limetin tai marjoja. Kunnon muussaamiseen kannattaa hankkia erillinen puinen cocktail-nuija.

© Kai Kilpinen 2010

Sekoituslasi on noin puoli litraa vetävä ylöspäin laajeneva lasi, jossa voi olla kaatonokka. Jos olet hankkinut boston shakerin, on sinulla sekoituslasi jo valmiina. Valmistettaessa useita eri juomia samaan aikaan voi useammasta sekoituslasista olla iloa. Isoja cocktail-kutsuja järjestävän kannattaakin harkita metallisen ravistimen, bostonilaisen sekä erillisen sekoituslasin hankintaa. Näin käytössä on helposti kaksi ravistinta tai kaksi sekoituslasia. Omani on Beefeaterin mainoslahja 1960-luvulta, kirpputorilöytö vuosien takaa. Siinä on kaatonokka, mikä helpottaa kaatamista. Paksu lasi tekee siitä tukevan ja kestävän.

Eräs sekoituslasin variantti on niin sanottu martinikannu. Se on korkea lasinen kannu, johon useimmiten kuuluu pitkä lasinen sekoitustikku. Martinikannut olivat suosittuja 1950-luvulla. Ne olivat tarkoitettu käytettäväksi vieraiden nähden, joten ne ovat kauniita design-esineitä. Lasitikku ei ole yhtä kätevä sekoittamisessa kuin baarilusikka, mutta tyylitietoinen isäntä/emäntä käyttää mielellään martinikannua cocktaileja tarjotessaan.

Skål!

© Kai Kilpinen 2010

Alexander

Nautittu 19.8.2010 syntymäpäivän kunniaksi

Lasi: Cocktail

Ainekset:

3 cl giniä (Tanqueray Export)

3 cl Crème de Cacao (Edmond Briottet Crème de Cacao Blanc)

3 cl kuohukermaa

muskottipähkinää maun mukaan.

Ravista ja kaada jäähdytettyyn lasiin. Raasta muskottipähkinää päälle.

Väri puhtaan valkoinen, johon muskotti tuo mukavan maanläheisen kontrastin. Tuoksuu maitosuklaan ja viinan yhdistelmältä. Maku on jännittävä: gini ja suklaa, joita ei ensi alkuun kuvittelisi pariksi, sointuvat toisiinsa kauniisti ja muskotti tuo eksoottisen muiston aina maustesaarilta asti. Alkoholi puskee hieman läpi, mutta se lienee vain 47,5% ginin ansio – tai vika. En kuitenkaan halunnut käyttää Bombay Sapphirea sen voimakkaan mausteisuuden vuoksi. Kevyempi 40% gini olisi varmasti täydellinen tähän juomaan. En ole mikään suuri kermacocktailien ystävä, mutta yhdistelmä toimii.

© Kai Kilpinen 2010

Alexander’s Sister

Nautittu 25.8.2010 iltatuimaan

Lasi: Cocktail

Ainekset:

4,5 cl giniä (Bombay Sapphire)

3 cl Crème de Menthe (Edmond Briottet Menthe Verte)

3 cl kuohukermaa

muskottipähkinää maun mukaan.

Ravista ja kaada jäähdytettyyn lasiin. Raasta muskottipähkinää päälle.

Väri pastellivihreä, kuin suoraan 50-luvulta. Tuoksussa minttulikööri dominoi. Tämä maku ei pääse yllättämään: kerman ja mintun yhdistelmä toimii aina. Lisänä vielä gini, joka tuo pienen yrttisen lisänsä hyvälaatuiseen minttulikööriin Muskotin voisi hyvin jättää tästä pois ja koristella vaikka pienellä mintun oksalla, josta tulisi upea tuoksu juotaessa. Sisko toimii ja vielä paremmin kuin veljensä.

Molempia juomia voi tehdä värittömistä tai värillisistä likööreistä. Itse päätin tehdä Alexanderin värittömästä likööristä ja säästää värillisen Brandy Alexanderia varten. Siten saan kolme eri väriyhdistelmää!

Aleksanteri ja siskonsa ovat olleet olemassa jo ennen kieltolakia. Harry Craddockilla sisaruksia on kolme, No. 1, No. 2 ja Sister. Kakkonen on se, jonka tunnemme Brandy Alexanderina. Savoyn baarin valtias teki Alexanderistaan vahvempaa ja siskosta tasasuhteista, muuten ohjeet ovat samat. Ehkäpä sisko oli tarkoitettu naisille, sillä Craddock neuvoo leikkisästi ladyjä välttämään juomaa mahdollisimman usein.

Muista muuten käyttää aina kokonaista muskottipähkinää. Niitä saa mauste- ja etnisistä kaupoista, sillä kummallisen uskomuksen, että muskottipähkinä olisi lievästi huumaavaa vuoksi tavalliset ruokakaupat eivät muskottipähkinöitä myy.

Osa 5: Shake, Rattle’n ’Roll - Alaska ja Albemarle Fizz

© Kai Kilpinen 2010

Ensimmäisessä osassa esittelin kotibaarin perustamista mahdollisimman pienellä vaivalla. Jos harrastaja kuitenkin haluaa nähdä hieman vaivaa, kuten ainakin harrastuksen edetessä käy, niin muutama perustyökalu kannattaa hommata: Ravistin, sekoituslasi, baarilusikka, cocktailsiivilä sekä viinamitta. Käsitellään niitä seuraavissa blogeissa.

Ravistin eli shaker on näistä se, joka on vaikein, jos ei mahdoton korvata. Olkoon se siis ensimmäinen hankinta. Ravistimia on kahta perusmallia, metallinen kolmiosainen cocktail shaker sekä lasi- ja metallipuoliskoista koostuva boston shaker. Kuten cocktailien maailmassa usein käy, Bostonin kaupunkiin viittaava nimi jää epäselväksi. Nimitys on kuitenkin peräisin Englannista, jossa mallia kutsuttiin myös ”Cobbler Shakeriksi". Tosin joidenkin lähteiden mukaan britit kutsuivat juuri kokonaan metallista mallia bostonilaiseksi. Tiedä heitä sitten. Joka tapauksessa cocktailien kultamailla Amerikassa lasin ja metallin yhdistelmästä tuli baarien ja saluunojen vakiotyökalu 1860-luvulta alkaen. Toimintaperiaate on yksinkertainen: hieman suurempi metalliosa asetetaan lasiosan päälle, lyödään kiinni ja ravistetaan. Kun ravistimessa olevat jäät kylmentävät sisällä olevan ilman, syntyy tyhjiö, joka pitää puoliskot tiivisti kiinni toisissaan.  

Metallinen ”cocktail shaker” on aito amerikkalainen keksintö vuodelta 1884. Brooklynilainen Edward Hauck patentoi nykyäänkin tunnetun mallin, jossa on astia, siivilä ja korkki. Se sai jonkin verran suosiota kotimaassaan, mutta erityisesti brittibaarimikot innostuivat tästä uudesta laitteesta. Alkujaan ravistimet valmistettiin messinkistä, tinasta tai erilaisista sekoitemetalleista. Parhaissa hotelleissa ravistimet olivat puhdasta hopeaa. Ruostumaton teräs tuli mukaan vasta juuri ennen kieltolakia. 1920- ja -30-luvuilla nousi suosioon malli, jossa astia oli lasia ja siihen oli kiinnitettu siivilä- ja korkkiosat. Eräs nykyään kadonnut mukaelma kolmiosaisesta ravistimesta oli ”teepannuksi” kutsuttu suuri ravistin. Se oli tilavuudeltaan sopiva usealle annokselle samaan aikaan ja yleensä siinä oli myös kahva ja nokka. Ulkoisesti ne näyttivät siveelliseltä tee- tai kahvipannulta, ei syntiseltä viinasekoittimelta!

On makuasia kumpaa mallia suosii, mutta bostonilaisen puolesta puhuu sen monikäyttöisyys: lasiosan vuoksi erillistä sekoituslasia ei välttämättä tarvita. Metallisessa taas on lähes aina siivilä sisään rakennettuna, joten erillistä ei ravistettaessa tarvita. Itse olen perinteiden kannattaja ja käytän metallista ravistinta, jonka olen joskus aikoinaan saanut lahjaksi. Vanhoja hienoja ravistimia löytyy silloin tällöin antiikkiliikkeistä tai kirpputoreilta. Kannattaa tarkistaa niiden sisäpuolen kunto, jos aikoo käyttää sitä tositoimissa. Huonokuntoisen, mutta kauniin voi silti hankkia koristamaan kotibaaria muutaman klassisen cocktail-lasin kanssa.

Kippis!

© Kai Kilpinen 2010

Alaska

Nautittu 3.7.2010 vaimon kanssa

Lasi: Cocktail

Ainekset:

6 cl giniä (Bombay Sapphire)

1,5 cl vihreää Chartreusea

3 tujausta orange bittersiä (Regan’s N:o 6)

sitruunankuoriviipale

Sekoita ainekset (ilman sitruunankuorta) ja kaada jäähdytettyyn lasiin. Koristele sitruunankuorella.

Väri kirkas, vihreään taittuva. Tuoksu hyvin yrttinen. Chartreuse peittää muut maut alleen ja tuntuu vahvistavan alkoholista vaikutelmaa entisestään. Juoman hieman lämmettyä yrttisyys ja suorastaan kitkerä maku nousevat vielä enemmän esiin. Lopulta juoma jää lasiin ja saa tuomion: lähes juomakelvoton.

Muissa ohjeissa Alaska tehdään keltaisesta Chartreusesta, joka on miedompaa maultaan sekä alkoholiprosentiltaan. Myös giniä on yleensä vähemmän. Gary Regan kehottaa myös valitsemaan giniksi mieluummin esim. Tanquerayn kuin mausteisen Bombay Sapphiren. Kunhan saan käsiini keltaista Chartreusea, raportoin paraneeko Alaska sillä.

Alaska ei nimestään huolimatta ole kotoisin pohjan perukoilta , vaan ainakin Harry Craddockin mukaan juoma on peräisin Etelä-Carolinasta.

© Kai Kilpinen 2010

Albemarle Fizz

Nautittu 18.8.2010 töiden jälkeen

Lasi: Highball

Ainekset:

6 cl giniä (Tanqueray)

1,5 cl sitruunan mehua

1 tl vadelmasiirappia

tujaus Framboisea (Edmond Briottet)

soodavettä

Ravista ainekset, soodavettä lukuun ottamatta, jäämurskan kera. Kaada jäillä täytettyyn lasiin ja täytä kivennäisvedellä.

Väri hieman punaiseen vivahtava. Tuoksussa sitrusta ja vadelmaa. Erittäin raikas maku, sopii kesäjuomaksi. Vadelmasiirappi tuo juuri sopivasti makeutta juomaan.

Albemarle Fizz on hyvin onnistunut versio klassisesta Gin Fizzistä ja se löytyy ainakin Savoy Cocktail Bookista. Viittaako Albemarle paikkakuntaan Englannissa vai Yhdysvalloissa vaiko peräti Konfederaation sotalaivaan, jää hämärän peittoon. Voimme kuitenkin veikata, että samanlaista juomaa nautittiin jo 1880-luvulla, jolloin fizzit tulivat muotiin. Vadelmasiirappi on myös aina kuulunut mixologien lempimakeuttajiin, joten voimme perustellusti osoittaa juoman olevan toissa vuosisadalta. Suositeltava kesäherkku!