Osa 12: Joulun taikaa – Ambrosia ja Amer Picon Cocktail

© Kai Kilpinen 2010

Joulun kunniaksi laadin teille cocktail-entusiastin glögin. Tämä on herkullinen, vaikka melko perinteinen hehkuviini. Se valmistetaan seuraavasti:

Tee ensin glögipohja:

½ litraa mustaherukkamehutiivistettä

6 dl vettä

3-4 rkl sokeria

n. 15 cm kanelitanko

1 tähtianis

10-15 neilikkaa

3 kokonaista kardemummaa

1/3 muskottipähkinästä

Heitä armotta viimejouluiset mausteet mäkeen ja hae kaupasta tuoretta. Vuodessa mausta katoaa melkoinen osa. Käyttämällä esim demarera- tai muuta ruskeaa sokeria, saat hieman syvemmän maun. Sekoita ainekset ja keittele n. 15 – 20 min. Tarkista maku, erityisesti sokerin määrä. Tiiviste saa olla selvästi makeaa. Siivilöi. Jos et käytä heti, pullota ja lisää 4 cl viinaa säilöntäaineeksi. Saat ohjeesta noin litran hyvää glögitiivistettä, josta saat 2,5 valmista glögiä.

Glögin valmistus:

½ litraa glögipohjaa

pullo punaviiniä

pomeranssi- tai aromikatkeroa

Grand Marnieria

Itse käytän täyteläisiä, mutta edullisia espanjalaisia viinejä tähän. Moni muukin käy, älä kuitenkaan käytä kallista viiniä gögiin. Lämmitys ja mausteet vievät hienoimmat vivahteet mennessään. Lämmitä tiiviste lähes kiehuvaksi ja lisää punaviini. Lämmitä, mutta muista etanolin haihtumispiste 78,37 °C. Kaada kuppeihin tai laseihin ja lisää kuhunkin muutama tippa katkeroa ja loraus Grand Marnieria. Se tuo mukavan sitruksen maun juomaan. Jos haluat terästää koko glögin, suosittelen jaloviinaa omantunnon mukaan.

Hyvää joulua!

© Kai Kilpinen 2010

Ambrosia 

Valmistettu 11.12.2010 vaimoni ystävättärille 

Lasi: valkoviinilasi

Ainekset:

4,5 cl brandya (Monnet V.S.)

4,5 cl calvadosia (Château de Breuil V.S.O.P.)

1 tl vadelmasiirappia (Monin Framboise)

kylmää shamppanjaa (Monthuys Brut Reserve)

tuoreita vadelmia

Ravista viinakset ja siirappi. Kaada jäähdytettyyn lasiin ja lisää shamppanja. Juoma kuohuu erittäin helposti, joten kaada varovasti. Lisää pari vadelmaa.

Väri punertavan ruskea, tuoksussa vadelmaa ja omenaa. Maku omenainen, vadelman jää sivuun. Ehkäpä itse tehdyllä vadelmasiirapilla maku olisi vahvempi. Onnistunut liitto, vaikka sekoitus onkin melkoisen tuju. Loppukesän juhlien alkumaljaksi, kun kaikki ovat jo kyllästyneet litkimään halpaa kuohuviiniä.

Tein myös hieman miedomman version, jossa viinaksia oli vain 2 + 2 cl ja vadelmasiirappia oli 2 tl. Tein ne shamppanjahuiluihin. Vastaanotto oli myönteinen.

Ambrosia oli kreikkalaisessa mytologiassa jumalten ravintoa, siis sopiva nimi shamppanjadrinkille. En löytänyt Ambrosiaa lähteistäni, mutta juoman koostumus on selvästi klassinen. Se on selvästi shamppanja-cocktailin sukua, ja siitä kehitelty. Shamppanjaa lisäiltiin liberaalisti cocktaileihin ennen kieltolakia ja jostain näistä syntyi aivan legitiimejä jälkipolville säästyneitä sekoituksia. Kannattaa muuten testata shamppanjahuntua (pieni tujaus) esimerkiksi Manhattaniin. Se ei pelkästään maistu erinomaiselta, vaan saa myös olon tuntumaan ihastuttavan dekadentilta.

© Kai Kilpinen 2010

Amer Picon Cocktail 

Nautittu 19.12.2010 lumipyryn kunniaksi 

Lasi: cocktail

Ainekset:

6 cl Amer Piconia

3 cl sitruunan mehua

1 tl grenadiinia (Monin Pomegranate)

Väri ruskea ja melko luotaantyöntävä. Tuoksussa sitrusta ja Piconin mausteita. Maku raikas, sitruunainen, mukana katkeron mausteisuus, kuten tuoksusta osasi jo odottaa. Jos pidät Camparista, pidät varmasti myös tästä.

Amer Picon Cocktail lienee yksi näistä sekoituksista. Amer Picon on 1837 syntynyt ranskalainen katkero, jonka makuaineita ovat pomeranssi, kiniini ja katkerokasvit. Se oli suosittu juomasekoitusten ainesosa aina kieltolakiin saakka. Amer Picon Cocktail lienee yksi näistä sekoituksista. Kieltolain kumoamisen jälkeen Piconia ei enää samaan tapaan viety Amerikkaan, joten se unohtui baarimikoilta melko tehokkaasti. Euroopassakin sen käyttö taantui ja yksinkertaistui. Lisäksi juomaa laimennettiin 1970-luvulla 35 prosentista 21 prosenttiin. Sillä oli (kuuleman mukaan) vaikutusta makuunkin. Tunnetuin Picon –pohjainen juoma on Picon Punch, joka on erityisen suosittua baskien keskuudessa.

Osa 11: Katkerat kalkit – Allies ja Almond Cocktail

© Kai Kilpinen 2010

Jatketaan vielä kertaalleen maustekatkeroista. Hankin taannoin itselleni Bitter Truthin kätevän valikoiman pikku katkeropulloja. Mukana on viisi 20 ml pulloa. Pienikin pullo riittää melko pitkäksi aikaa eikä maku ehdi väljähtyä. Maustekatkeroita kehitetään jatkuvasti lisää sekä vanhojen reseptien pohjalta että kokonaan uusia makuja yhdistellen. Kun kiinnostavia tuotteita päätyy baarikaappiini, jaan ne kanssanne Kimarassa.

Peychauds Bitters: Väri karamellin punainen, (sisältää atso-väriä), tuoksu lääkkeenomainen, maussa pippuria ja lakritsia. Vanhan 1800-luvun tuotteen uudelleenlämmitys mahdollistaa jälleen muun muassa aitojen Sazeracien valmistamisen. Alkoholia 35%.

The Bitter Truth Jerry Thomas: Vaalean ruskea, tuoksussa neilikka dominoi, jouluinen tunnelma. Saksalaisten katkeronerojen tuote kunnioittaa kaikkien baarimestarien isää, professori Jerry Thomasia (1830-1885). Thomas kirjoitti vuonna 1862 julkaistun maailman ensimmäisen baarioppaan How to Mix Drinks or The Bon-Vivant’s Companion. Tämä katkero on vaarattomampi mukaelma hänen ohjeestaan mainitusta kirjasta. Alkuperäinen ohje sisälsi virginianpiippu-köynnöstä (aristolochia serpentaris), jonka on todettu aiheuttavan muun muassa maksavaurioita. Väittävät, ettei sen makua voi korvata. Mene ja tiedä, mutta maukasta tavaraa tämäkin on. Alkoholia 28%.

The Bitter Truth Celery Bitters. Vaalean vihreää, ei juurikaan karvas. Tuoksussa ja maussa runsaasti varsiselleriä ja tuoretta fenkolia. Maussa lisäksi muita vihreitä yrttejä. Sopii varmasti hyvin Bloody Maryn ja sen johdannaisten mausteeksi. Alkoholia 44%.

The Bitter Truth Creole Bitters: Saksalaisten versio Peychaudsista. Väri samaa atsoa (E124), tuoksussa anista ja lakritsaa. Maku täyteläisempi ja vähemmän esanssinen kuin Peychaudsissa. Alkoholia 39%.

The Bitter Truth Xocolatt Mole Bitters: Ruskea, voimakas kaakaopavun tuoksu. Maku hyvin karvas. Tuo mieleen makeuttamattoman lähes sataprosenttisen tumman suklaan. Kaakao- tai kahvilikööripohjaisiin sekoituksiin. Alkoholia 44%.

The Bitter Truth Aromatic Bitters: Tämä taasen on kilpailija Angosturalle, ja voin sanoa, että kisa on tiukka. Mausteisempi ja hieman karvaampi kuin alkuperäinen. Käyttäisin tätä juomissa, joihin haluan normaalia enemmän katkeron potkua. Alkoholia 39%.

Dr. Adam Elmegirab’s Boker’s Bitters: vaalean ruskea, tuoksussa kardemummaa ja muita mausteita. Maku hyvin kuiva ja voimakas. John G. Boker kehitti vuonna 1828 nimeään kantavan mikstuuran, jota tuli vuosisadan lopulla suosittu maustekatkero. Se kuitenkin hävisi kieltolain myötä, kuten niin moni muukin klassinen alkoholijuoma. Skotlantilainen baarimikko Adam Elmegirab loi tämän uuden version vuonna 2009. Alkoholia 30%.

Dr. Adam Elmegirab’s Dandelion & Burdock Bitters: Tuoksussa ja maussa selkeä lakritsan aromi. Ei juuri lainkaan karvas. Valmistettu voikukasta ja takiaisesta, joita on käytetty lääkintään vuosisatoja. Saman nimistä virvoitusjuomaa on edelleen saatavilla Britanniassa. Tämän katkeron käyttö voi olla hieman haasteellista, mutta erikoisuuksia on hyvä kerätä kaappiin inspiraation lähteeksi. Alkoholia 42%.

Hipi hipi!

© Kai Kilpinen 2010

Allies 

Nautittu 28.5.2010 ystävien seurassa 

Lasi: Old Fashioned

Ainekset:

3 cl giniä (Tanqueray Export Strength)

3 cl kuivaa vermuttia (Noilly Prat)

¾ tl kummelia (Wolfschmidt)

Ravista jäiden kera. Kaada jäähdytettyyn lasiin.

Vaalea, voimakas kuminan tuoksu. Myös maussa kuminaa ja makeutta, mutta myös klassisen martinin aromia. Kuin vanhanaikainen martini, jossa katkero on korvattu kummelilla.

Testasin tätä myös toisella tapaa, jossa kummel on korvattu Rigas Balsamsilla. Väri oli kauniin rusehtava (kuva tästä versiosta). Maku kuivempi ja voimakkaan yrttinen. Olisi kaivannut hieman sokerilientä pehmentämään suutuntumaa. En erityisesti lämmennyt, joku suuri kuminan ystävä voisi tykätä enemmän.

Allies lienee syntynyt ensimmäisen maailmansodan aikana. Se viittaa liittolaismaihin Britannia (gini), Ranska (vermutti) ja Venäjä (kummel). Kummel on Baltian maista, erityisesti Latviassa aiemmin suosittu kuminalikööri. Omani on nimestään huolimatta englantilaista, mutta aitoa latvialaistakin on saatavilla. Rigas Balsams on joskus mainittu vaihtoehtona, mutta se kyllä on melko erilainen juoma. Myös akvaviittia käytetään, silloin kyllä lisäisin joukkoon sokerilientä.

© Kai Kilpinen 2010

Almond Cocktail

Nautittu 12.9.2010 ystävien seurassa

Lasi: Old Fashioned

Ainekset:

6cl giniä (Jensen Old Tom Gin)

3 cl kuivaa vermuttia (Noilly Prat)

1,5 cl peach brandyä (Chase White Peach Liqueur)

1 tl kirschiä (Etter Kirsch)

1,5 cl sokerilientä

6 kuorittua mantelia (luomumanteleita, itse kuorittuja)

Lämmitä sekoituslasi kuumalla vedellä. Lämmitä gini lasissa. Lisää brandy, sokeriliemi ja mantelit. Jäähdytä sekoitus. Kaada jäähdytettyyn, jäillä täytettyyn lasiin. Lisää kirsch ja sekoita hyvin.

Väri vaalea, tuoksussa hentoa persikkaa ja vermutin yrtejä. Makua hallitsee gini, eikä mantelia tunnu oikein löytyvän mistään. Ehkä mantelit pitäisi jättää viinaan lillumaan ainakin tunniksi, jotta niistä irtoaisi makua. Kirsikka sen sijaan tulee esiin. Lisäsin sokeriliemen määrää noin 2,5 cl:aan. Se paransi sekoitusta selvästi, joskin teki siitä hyvin makean. Tuomio: Jännä muinaisjäänne, mutta tuskin valmistan tätä enää.

Almond Cocktail löytyy Savoy Cocktail Bookista. Craddockin ohjeessa kehotetaan käyttämään mantelien lisäksi myös murskattua persikan siementä. Persikan kiven kun halkaisee, löytyy sisältä mantelia muistuttava siemen, joka maistuu karvasmantelilta. Mantelit ja persikan siemenet, siinähän ovat amareton makuaineet! Eli juoman voisi todennäköisesti sekoittaa vain ginistä, vermutista ja amaretosta. Väri olisi erilainen mutta saattaisi toimia jopa paremmin ja olisi ainakin nopeampi valmistaa. Lopuksi vielä varoituksen sana: Koitin aluksi valmistaa juoman Koskenkorva Peachilla, ainoalla Alkon ”persikkaliköörillä”. Tuo nuoruudesta tuttu juoma on todellakin syytä unohtaa, sillä sen imelä esanssi pilaa juoman kuin juoman.