Kuinka päädyin valitsemaan juuri New York Bartender’s Guiden maratonini lähteeksi? Maailma on täynnä cocktail-oppaita ja monet niistä, myönnän auliisti, ovat kiinnostavampia kuin NYBG. Itse olen tällä hetkellä innostunut vanhoista, ns. vintage-cocktaileista, joista on viime vuosina julkaistu useita loistavia oppaita (palaan asiaan varmasti myöhemmin). Näistä olisi varmasti löytynyt haastetta riittämiin, jo pelkästään ainesten hankkimisessa. Ja määrällisesti 1300 drinkkiä yhdessä kirjassa ei ole vielä paljon, ainakin yksi 5000:en juomasekoituksen kirja löytyy markkinoilta.
Muutama perustelu on siis paikallaan: The New York Bartender’s Guide (Black Dog & Leventhal, 1. painos 1995) lienee maailman myydyin cocktail-opas, joka on käännetty ainakin 26:lle kielelle, myös suomeksi. Uusimman painoksen kannessa väitetään kirjaa myydyn yli miljoona kappaletta. Ja miljoona ostajaa eivät voi kaikki olla väärässä. Sally Ann Berk on tehnyt valtavan työn kerätessään oppaaseensa laajan kokoelman vanhoja klassikoita ja uudempia tulokkaita. Uudessa laitoksessa näyttää otetun huomioon myös uudet 2000-luvun juomasuosikit. Väitän, että NYBG on hyvä perusteos kotibaarin pitäjälle. Sen ohjeet ovat useista lähteistä kerättyjä kompromisseja, mutta melko hyviä sellaisia. Berk ei ole pelännyt vaikeita, hankalasti saatavia aineksia kuten usein on laita, vaan on kirjannut ohjeet ylös ”oikein”. Ainesten välisistä suhteista voi aina keskustella, mutta juomien muunteluhan on yksi kotibaarin hauskuuksista.
Itse käytän kirjasta ruotsinkielistä painosta vuodelta 1996 New York-Bartenderns Guide (Könemann 1998), sekä uutta englanninkielistä laitosta vuodelta 2005. Uudessa laitoksessa drinkit on ryhmitelty alkoholijuomien mukaan, eikä enää aakkosjärjestyksessä. Lisäksi siinä on lisätty muutamia juomia ja tarkennettu joitain reseptejä. Tämän vuoksi Kimara-blogin virallisena painoksena toimii tuo mainittu ruotsinkielinen käännös. Suomenkielinen versio vastaa ruotsinkielistä, joten jos joku innostuu peesaamaan minua (en oikein tiedä, onko se suositeltavaa), voi käyttää myös sitä. Koitan valmistaa ja nauttia juomat aakkosjärjestyksessä. Heti alkuun on kuitenkin tunnustettava, että ainesten heikon saatavuuden (kiitos rakkaalle väkijuomamonopolillemme) vuoksi olen joutunut hieman tinkimään tästä. Koetan päästä takaisin ruotuun kaappini täydennyttyä.
NYBG:n suurimpana puutteena pidän sitä, ettei juomasekoitusten alkuperästä ole mainittu mitään. Historian ollessa lähellä sydäntäni, olen aina kiinnostunut asioiden taustoista. Ehkä sen vuoksi historialliset cocktailit innoittavat minua niin. Olenkin kerännyt pienen drinkkioppaiden ja cocktail-historian kokoelman (jota laajennan jatkuvasti), joista selvittelen tarinoita ja anekdootteja NYBG:ssä esiintyvien juomasekoitusten takana. Oppaista löytyy myös kiinnostavia variaatioita ja kehitysvaiheita juomista. Koitan esitellä niitä kunkin juoman yhteydessä. Voidaankin sanoa, että NYBG on tämän koitoksen luut, joiden ympärille lihat kasvavat muista lähteistä. Tai ehkä kuin pousse-café, joka syntyy kerros kerrokselta paksuimman juoman päälle. Itse asiassa hyvinkin ontuva vertaus, mutta ymmärtänette yskän…
Jotta en vaikuttaisi liiaksi menneeseen ja sen metodeihin takertuneelta, täytyy omistaa hetki internetin ihmeelliselle maailmalle. Internet pullistelee erilaisia drinkkioppaita ja hakukoneita (kieltäydyn käyttämästä klisettä:” Hakusanalla ”drinkkiopas” löytyy Googlesta x kappaletta osumia), joissa luvataan mitä mahtavimpia juomaelämyksiä ja autenttisia reseptejä. Näissä, kuten tietysti kaikessa muussakin verkon aineistossa, on silkkoa 99 prosenttia. Se yksi prosentti, kun sen löytää, onkin sitten erittäin asiantuntevaa ja hyödyllistä tietoa, jota pyrin levittämään myös teidän lukijoitteni iloksi. Palaan näihin hyviin nettisivustoihin myöhemmin, mutta haluan jo tässä mainita amerikkalaisen kollegani Erik Ellestadin, jonka projekti on kovasti omani kaltainen: Hän nauttii aakkosjärjestyksessä klassisen Savoy Cocktail Bookin kaikki 888 drinkkiä raportoiden siitä blogissaan Underhill-Lounge. Suosittelen lämpimästi. Törmäsin blogiin pian oman maratonini aloittamisen jälkeen. Hän on aloittanut oman urakkansa vuonna 2007 ja päässyt nyt S-kirjaimeen. Vauhti on viitisen cocktailia viikossa, yli tuplasti omani. Ellestadin säännöt ovat lähes samat, kuin laadin itselleni ennen toimeen ryhtymistä:
- Juomat nautitaan järjestyksessä.
- Ohjetta noudatetaan niin pitkälle kuin mahdollista.
- Cocktaileista otetaan kuvat.
- Juomien taustat selvitetään.
- Maraton ei johda alkoholismiin.
 |
| © Kai Kilpinen 2010 |
Affinity
Nautittu 28.5.2010 ystävien seurassa
Lasi: Cocktail
Ainekset:
3 cl kuivaa vermuttia (Noilly Prat)
3 cl makeaa vermuttia (Martini Bianco)
3 cl skottiviskiä (Ballantines)
3-6 tippaa Angosturaa
Sekoita ainekset jäiden kanssa sekoituslasissa. Siilaa kylmään lasiin.
Väri on maanläheinen ja kaunis. Tuoksussa ja maussa nousee vermutti esiin, ei toki yllätyksenä. Myös Angostura löytyy juomasta heti. Muistuttaa hyvin paljon Rob Royta tai Manhattania, joiden sukulainen se tietysti on. Luonnehtisin Affinityä viskillä maustetuksi vermutiksi. Tuo esiin hyvin samankaltaisten juomien - toisinaan myös positiivisen - ongelman: miksi valitsisin tämän, kun voin juoda Manhattanin?
Affinityä on varioitu muun muassa vaihtamalla Angostura orange bittersiin, lisäämällä koristeeksi kirsikka tai sitruunankuori. Toisissa ohjeissa kehotetaan myös puristamaan sitruunankuoresta tippa öljyä juomaan ja jättämään se koristelematta. Myös viskiä vaihtamalla juomaan saa vaihtelua. Pitkään kypsynyt viski – jos sitä raaskii juomasekoituksiin käyttää - tuo varmasti syvyyttä tähänkin cocktailiin.
Affinity on cocktailina vahvaa ikämiessarjaa. Hauskana anekdoottina lainattakoon The Washington Post -lehteä vuodelta 1907:
Washington Post, 29th October 1907
Uusi “Affinity” cocktail
“Broadwayllä on taas uusi cocktail. Kutsuvat sitä Affinityksi. Juotuasi yhden, koitoksen kokeneet julistavat, taivaanranta saa roosan sävyn, toisen jälkeen nousee Wall Street eteesi tarjoten kasoittain kimaltelevia karitsan villoja; kun olet kumonnut kolmannen, ruoho viheriöi ympärilläsi, linnut sirkuttavat viikunapuissa ja viimein ilmestyy viehtymys. Tämä ambrosia sisältää seuraavia aineita: Keskikokoinen teelusikallinen sokeria, tujaus orange bittersiä, mitta skottiviskiä, puoli mittaa italialaista vermuttia. Nämä ravistetaan jäiden kera cocktailtyyliin, kunnes ovat hyvin sekoittuneet ja viilenneet. Lopuksi siilataan ja tarjotaan pikaisesti.”
 |
| © Kai Kilpinen 2010 |
Adonis
Nautittu 11.6.2010 ystävien seurassa
Lasi: viinilasi
Ainekset:
9 cl kuivaa sherryä (Tio Pepe Fino)
3 cl makeaa vermuttia (Martini Bianco)
tippa Orange bittersiä (Regan’s n:o 6)
appelsiininkuori
Ravista jäiden kanssa ja siilaa jäähdytettyyn lasiin. Nipistä appelsiinin kuoresta tippa öljyä lasiin ja lisää kuori lasiin.
Väri on kirkas, kuin valkoviini. Tuoksussa ja maussa vermutti päihittää sherryn mennen tullen. Juoma on kesäisen kevyt, sopisi puutarhakutsujen sofistikoituneeksi aperitiiviksi.
Adonis on nimetty 1884 aloittaneen suursuositun musikaalin mukaan. Adonista esitettiin yli 600 kertaa ja sitä sanotaan usein ensimmäiseksi Broadway-musikaaliksi. Yleisin versio tarjotaan sekoitettuna, ei ravistettuna. Usein käytetään myös punaista vermuttia (tai jopa kuivan vaalean ja makean punaisen sekoitusta), mielestäni raikkauden kustannuksella tosin. Amerikkalaiset tarkoittavat yleensä punaista vermuttia puhuessaan makeasta vermutista, mutta mielestäni sen voi tietyissä tapauksissa korvata vaalealla (kuten nyt).
